Ipatti

Ipatin rinteillä ylläsi humisevia jylhiä kuusia ja haapoja ei ole kaadettu ainakaan vuosisataan. Kansallispuiston vanhimmassa metsässä kulkee myös tiettävästi Suomen vanhin merkitty luontopolku. Matkailijasukupolvet ennen sinua ovat kulkeneet sitä pitkin satamasta tälle tontille vuodesta 1896 lähtien.

Tarhapuro

Vehreän lehtometsän keskellä virtaava Tarhapuron vesiputous on taianomainen ilmestys jylhine louhikkoineen ja vaikuttavine korkeuseroinen. Vesivirta ryöppyää yli 15 metrin korkeudesta ja muutaman metrin vapaan pudotuksen jälkeen polveilee alas louhikkoa pitkin veden virratessa myös maan alle syövyttämissään uomissa. Laakson pohjalla uoma haarautuu moneen osaan ja puro tuntuu virtaavan kaikkialla ympärilläsi.

Iso-Korppi

Joskus jokin on niin näkyvällä paikalla, että sen hienous jää huomaamatta. Moni näkee erottamattomasti Kolin kansallismaisemaan kuuluvat Pielisen hiekkasaaret Ukko- Kolin huipulta, mutta harva kokee ne läheltä.

Ryläys

Ryläyksen kiviputous näyttää siltä kuin valtava kivimassa olisi jähmettynyt yhtäkkiä paikoilleen alas rinnettä vyöryessään. Pysäyttävä luonnonmonumentti, kivirakka, on syntynyt jääkauden lopulla, kun kallio on sortunut, ”rylähtänyt” sulavan jään päälle.

Pirunkirkko

Pirunkirkko on Z-kirjaimen mallinen rakoluola Rantatien varrella Kolilta etelään. Luolalle laskeudutaan portaita pitkin ja sen suuaukko sijaitsee portaiden oikealla puolella.

Mörkövaara

Mörkövaara ei ole lainkaan niin pelottava paikka kuin sen nimestä saattaisi päätellä, päinvastoin. Mörkövaaran rinnettä noustessa kuusien latvoista siivilöityvä auringonvalo ja polun varren komean kokoiset muurahaispesät tuovat mieleen pikemminkin satumaailman.

Ikolanaho

Ikolanaho on yksi Kolin kulttuurihistoriallisesti arvokkaista perinneniityistä. Torpparitilana 1800-luvulta 1930-luvulle saakka palvellutta paikkaa käytettiin kaskiviljelyn jälkeen laitumena ja siltä niitettiin heinää karjan talvirehuksi. Ahon niittämistä perinteisin menetelmin on jatkettu näihin päiviin saakka rikkaan lajiston ylläpitämiseksi.

Myllykorpi

Vuosisata taaksepäin Kolin vaarojen väliset turvesuot olivat paikallisten maatilojen käytössä. Myllykorven kunttasuolta turvekuokalla levyinä irrotettu turve kuivatettiin ensin seipäällä ja sitten ladossa. Kuntat revittiin turvepehkuksi käytettäväksi eläinten kuivikkeena ja sen jälkeen edelleen peltojen maanparannuksessa.

Kaiskunniemi

Kaiskunniemessä on jotain kiehtovan mystistä – kuten niin monessa paikassa Kolilla. Se on osa jääkauden Pieliseen kasaamaa hiekkaharjua, joka pilkistelee vaarojen suuntaisesti veden pinnalle, milloin nieminä, milloin saarina.

Mäkrä

Olet saattanut vierailla Mäkrävaaralla käymättä koskaan Kolilla. Täältä ovat kotoisin Eero Järnefeltin 1899 ikuistaman ”Syysmaisema Pielisjärveltä” klassikkomaalauksen ikoniset Koli-maisemat, joissa seisovat ylväänä myös kansallispuiston korkeimmat huiput, Ukko- ja Akka-Koli. Mäkrällä asuu myös kansallissymbolin asemaan noussut käppyrämänty, joka poseeraa kuvaajille edelleen vaaran rinteellä.

Räsävaara

Räsävaara on avoimen maiseman tuomaa vapauden tunnetta sekä unohtumattomia auringonnousuja ja -laskuja. Ympäri vuoden. Yli 300 metriä merenpinnan yläpuolelle kohovasta näkötornista avautuvat näkymät niin kansallispuiston vaaroille, Pielisen selän yli kuin Paalasmaan saaristoon. Puiden latvojen yläpuolelle nouseva 18-metrinen puutorni on vaikuttava jo itsessään – sekä näkynä että kiipeämiskokemuksena.

Huomaathan, että Teemahuoneemme ovat allergiaystävällisiä huoneita, eikä niihin valitettavasti voi tuoda lemmikkejä.